Kuismanen Competition

Voitto meni taas varikolla

Lähdimme vähän epäröiden kauden toiseen viikonloppuun Spassa. Emme odottaneet voittoa, mutta läheltä se liippasi. Kakkospaikka on positiivinen juttu ja vielä positiivisempaa oli, että löysimme autosta paremmat säädöt ja saimme lisää pitoa kurveihin.

Tietysti sekin auttoi, että Spassa viimeksi voittanut Viper oli saanut menestyspainoja ja nyt olimme suorilla lähes samoissa vauhdeissa sen kanssa.

Molemmat kisat ajettiin jo lauantaina.

Ensimmäiseen starttasin kuudennesta ruudusta. Hyökkäsin, mutta Red Bullin Ferrari kiilasi minut nurmikolle. Jos en olisi väistänyt, siitä olisi seurannut joukkokolari siihen Span ensimmäiseen mutkaan ennen alamäkeä.

Jäin koko joukon hännille, mutta sain ryhmän kiinni ja nousin seitsemänneksi ennen kuskivaihtoa. Duncan olisi pitänyt sen paikan, mutta kun kaksi kilpailijaa keskeytti edeltämme ja niin tuli viides sija ja neljä pistettä.

Aloitimme Duncanin valitsemilla säädöillä, mutta vaihdoin ne toiseen starttiin. Vakaajat muutettiin ja se oli onnistunut juttu. Taistelu alkoi kolmannesta ruudusta ja kisa sujui hyvin – pois lukien vain varikkostoppimme.

Duncan onnistui prässäämään toisen edestään virheeseen ja kun kärki-Viperin kumit kuluivat, hän pääsi siitäkin ohitse. Tulimme johdossa vaihtoon, Tenho jysäytti vyöt ajassa kiinni ja kaikki olisi ollut valmiina, mutta kellomme oli pysähtynyt.

Säännöt vaativat, että varikolla seistään tasan minuutti. Kun Duncan tuli vaihtoon, hän otti ratin irti ja rysäytti sen kellon päälle. Sen jälkeen emme tienneet mitään stoppiajasta. Yritimme vaan päätellä, kuinka pitkä minuutti ja on sitten lähdin liikkeelle.

Siellä Eau Rougessa huomasin sitten, että Viperhan oli jo edellä. Me olimme varmaan pysähdyksissä minuutin ja viisi sekuntia ja kärkipaikka karkasi saman tien.

Kiristin vauhtia ja sain Viperin kiinni, mutta viisi kierrosta ennen ruutulippua alkoi sataa. Satoi ihan hemmetin kovaa. Olimme Viperin kanssa peräkkäin ja molemmilla olisi slicksit alla. Se oli sitten ihan mieletöntä luistelua. Seuraavaan oli eroa 50 sekuntia.

Mietin siinä, rupeanko koittamaan vesiränniä, mutta oli järkevämpää rauhoittaa tilanne kuin ottaa riskiä, että rytisee muurissa. Vanha tuttuni Bert Longin osui Eau Rougessa ja murskasi autonsa niin, että moottorikin halkesi. Hyvä kun selvisi hengissä.

Kakkossija kuitenkin tuli. Hävisimme taas voiton varikolla ja sen täytyy loppua tähän.
Seuraavaksi ajan juhannuksen jälkeen Mantorp Parkissa Viperilla FIA:n NEZ- ja Supercar -sarjaa. Jos voitan, puolustan mestaruuksiani siellä ja ajan heinäkuussa sen mukaan joko Vålerissa tai sitten Belgian GT:tä taas Spassa.

Palataan asiaan
Pertti Kuismanen

Auto ja sarja vaihtuivat taas

On tämä välillä aika helvetillistä koko moottoriurheilu. Tiistaina tiimi oli matkalla Ruotsiin Anderstorpiin aloittamaan FIA:n NEZ- ja Supercar-sarjaa, kun saimme sähköpostilla viestin, että koko viikonloppu siellä onkin peruutettu.

On vaikea ymmärtää, miten jotkut tätä hommaa tekevät. Peruutus tehdään vasta tiistaina, kun perjantaina pitäisi olla paikalla ajamassa harjoituksia. Ei tunnuta tajuttavan, että matkaan lähdetään maailman ääristä, eikä aikatauluja saa siksi tällä lailla tehdä.

Me päädyimme pikaiseen strategian muutokseen. Alastarossa maanantaina testattu ja varaosineen jo rekkaan pakattu Viper vietiin takaisin talliin ja Ford nostettiin lavalle. Siinä oli Nürburgringin säädöt, ei painoja eikä kuristimia, mutta matkaan päästiin.

Anderstorpin peruuntuminen merkitsi, että tiimillä oli vapaa viikonloppu ja kun tiedän, miten pettyneitä Belgiassa oltiin meidän mahdollisesta vetäytymisestä, niin lähdimme Spahan. Ei auta yhtään tietää, että FIA:n laatimilla sanktioilla häviämme ihan liikaa Span mäissä ja suorilla. Sinne eivät Fordille määrätyt painot ja kuristimet sovi alkuunkaan.

Harjoituksissa missasimme ensimmäisen jakson lähes tyystin, kun tiimi joutui matkustamaan yön ylitse. Ihan positiivistakin oli huomata se, että täysillä tankeilla auto tuntui hyvältä. Emme me voittamaan pysty, mutta ei nyt heitetä pyyhettä kehään taistelematta täysillä.

Säädöissä olemme päässeet eteenpäin sitten edellisen Span kisan.

Ajoin itse ensimmäisen aika-ajon. Autossa oli vähän ylipainoa ihan omasta vahingosta johtuen, mutta kuudes paikka sentään saatiin. Duncan Huisman hoiti vuorostaan toisen aika-ajon. Otimme riskin ja muutimme säätöjä oikein radikaalisti. Se tepsi ja hän sai hankituksi kolmannen ruudun toiseen kisaan.

Auto oli uusilla säädöillä kaksi sekuntia nopeampi. Se oli koko päivän positiivisin juttu. Auto oli parempi ja lähdemme Duncanin säädöillä lauantain kisaan.

Olen todella pettynyt tähän tilanteeseen. Koko kautemme on todella sekava, kun sarjoja johdetaan näin järjettömästi. Pelataan pelkästään politiikalla, kun pyrkimys olisi vain ajaa oikeasti kilpaa. Jos joku väärä merkki pärjää, sille lyödään kymmeniä kiloja lisäpainoja ja muita rangaistuksia.

Kun Ford sai kaksi ensimmäistä sijaa FIA:n GT3-sarjassa Adrian mikkihiiriradalla, me joudumme kärsimään siitä. Yhtäkkiä meille määrättiin 20 lisäkiloa tuon toisen sarjan kaksoisvoiton vuoksi.
Kun Adria on kuin kartingrata, Spa on ihan eri juttu. Ei näitä juttuja saisi sotkea tällä lailla keskenään. Ylipäätään nopeimpien autojen pitäisi saada ajaa ilman keinotekoisia rangaistuksia.

Anderstorpin viikonlopun peruuntuminen kertoo karua kieltään laman vaikutuksesta autourheiluun. Kaikkiin luokkiin olisi ollut tulossa yhteensä vain 33 autoa. Siksi järjestäjät nostivat valkoisen lipun pystyyn antautumisen merkiksi ja Anderstorp hävisi kylmänviileästi kalenterista.

NEZ- ja Supercar- sarjat ovat edelleen tavoitteemme. Sarja käsittää nyt vain kolme viikonloppua ja kuusi kisaa: 27-28.6. Mantorp Parkissa, 11-12.7. Vålerissa ja 29-30.8. Pärnussa. Sinne mennään.

Kuulemisiin Spasta

Täältä tullaan Viper ja NEZ!

Maamme-laulua kolkuteltiin äsken. Voitin tunnin ja 20 minuutin sekä yhden kierroksen mittaisen pääkilpailun Automobile von Deutschland -tapahtumassa yhdellä mieliradoistani Nürburgringillä.
Hyvää oli se, että voitettiin ja jätettiin Porschet taakse. Voittaminen on aina yhtä hienoa, mutta tänä viikonloppuna tunteet ovat melkoisen ristiriitaiset.

Ikävä kyllä pahimmat epäilymme osoittautuivat oikeiksi. Ford GT:mme suoranopeudet eivät ole täällä samaa luokkaa kuin datatiedoissamme Viperilla, vaikka pääsimme eroon Belgiassa langetetuista lyijypainoista ja kuristimista.

Nyt ollaan sitten tienhaarassa. Olemme tiimin kanssa pistäneet asiat pöydälle ja puhuneet, mitä haluamme tältä kaudelta.

Kun kysyimme, mitä voimme saavuttaa Fordilla Belgiasta, ei listalle tule kuin ehkä muutama hyvä tulos. Mestaruuden olemme jo käytännössä hävinneet.Pertti Kuismanen

Vaihtoehtona on kaivaa Viper naftaliinista, pistää se kuntoon Alastaron testissä ja lähteä taas mukaan FIA:n NEZ-sarjaan, joka ajetaan yhdessä Skandinavian Supercar -sarjan kanssa. Voitin ne molemmat viime vuonna ja tiedän vanhastaan, että siellä on pitkä rivi kovaa kalustoa vastassa.

Kun kysyn, voinko voittaa ne mestaruudet jälleen, vastaus on ihan varmasti – kyllä voin. Jos jotain halutaan voittaa, lähdemme NEZ-haasteisiin. Jos vain haluaisin ajaa jostain sijoista, jatkaisimme Belgiassa.

Onneksi näissä hommissa järjenkäyttö ei sentään ole kielletty.

NEZ:in ja Viperin avaus on 5-6.kesäkuuta Anderstorpissa samaan aikaan, kun Belgiassa ajetaan taas Spassa. Nyt on tehtävä päätös, kummassa ajan ja valinta kallistuu kyllä väkisin FIA:n NEZ-sarjan hyväksi. Se on neljä kovaa viikonloppua ja kahdeksan kisaa. Belgiassa voisin ajaa sitten vielä päätöskisan Zolderissa.

Ford on ihan puhdasverinen GT3-auto, mutta valitettavasti FIA:ssa tunnutaan ajateltavan niin, että kun se viime vuonna voitti mestaruuden, nyt annetaan muiden merkkien juhlia.

Kaikin tavoin minusta on tuntunut, että olemme joutuneet vedätyksen kohteeksi. On selvä, että niillä painoilla ja kuristajilla ei pärjää Spassa. Kilometrin ylämäessä ja suorilla kaiken maailman leikki-Viperit menevät hiljaa ohi. Lyhyemmillä radoilla voisi pärjätäkin, kun suoranopeuksia ei tarvita niin paljon kuin Spassa.

Se on selvä, että sadan prosentin riskillä joka kurvan vetämällä erot kärkeen tasoittuisivat, mutta ei voi odottaa, että Spassa vetäisi joka mutkan niillä riskeillä. Jossain kohtaa tulisi noutaja ja siellä sattuu aina kovaa.

Belgiassa ehdimme ajaa neljä kisaa. Kolme niistä sössimme ja yhden voitimme. Koneeseen tuli viimeisessä täystuho, kun sillä oli ajettu vasta 12 tuntia. Miten voisin kuvitella, että se kestäisi samaa löylyä 24 tuntia Zolderin kisassa. Ja vaikka kestäisi, ei sillä enää voitettaisi mestaruutta. Fordilla on paljon parannettavaa ja nyt on ihan hyvä antaa sen huilata jonkun aikaa. Kehitetään autoa ensi vuoteen ja kilpaillaan Viperilla.

Viikonloppuna ajoin ensimmäisen kerran yksin kisan Fordilla. Lähdin viidenneltä paikalta ja alkuun takapäässä tuntui jotain olevan vialla. Vasen puoli luisui koko ajan. Kolmen kierroksen jälkeen se korjaantui ja pääsin ajamaan tasaisia kierroksia. Porsche johti, mutta menin siitä ohi, kun se söi enemmän renkaita. Sen kummempaa ei tarvittu. Voitto tuli.

Täystuho!

Se siitä sunnuntaiaamusta! Toinen kisamme Spassa päättyi täystuhoon. Ford vaan rullasi hyytyneenä Eau Rougen jälkeen ennen kuin jäi tien poskeen.
Osasimme odottaa vaikeaa viikonloppua, mutta ei sentään tällaista.

Olosuhteet aamulla olivat erittäin hankalat. Oli kuivaa, märkää ja sumua. Niinpä kisaan lähdettiin pacecarin takana. Neljän kierroksen jälkeen rata oli vapaa ja siitä lähti kisa.

Meillä Duncan aloitti ja ikävä vaan, että hän veti kolmannelta paikalta pihalle. Samassa katosi Vincent Vossekin kärkipäästä.

Duncan säilytti sentään neljännen tilan ja toi auton vaihtoon. Hyppäsin sisään, itse Tapio Tenho junttasi vyöt kiinni ja se sujui ennätysnopeasti. Sitten ei kone kuitenkaan käynnistynyt. Se lähti vasta vara-akulla ja siinä hötäkässä putosimme viidenneksi.

Pertti Kuismanen, American Car ShowEhdin ajaa vain kolme kierrosta, kun yhtäkkiä tuli täystuho konehuoneeseen. Punainen valo syttyi ja BÄNKS. Kaikki hyytyi Eau Rougen jälkeen, vaihde meni vapaalle ja siihen jäätiin.
Öljypumpun letku meni poikki ja kun kone ei saanut enää öljyä, se räjähti.

Hajonnut moottori lähtee nyt Jenkkeihin Matecin tarkastukseen. Siellä selviää, kannattaako sitä enää korjata. Onneksi meillä on uusi kone mukana. Se lyödään autoon ja sitten mennään Nürburgringille. Siellä ensi viikonloppuna saan ajaa AVD-sarjaa ilman rangaistuspainoja ja kuristajia jarruttamassa Fordin vauhtia.

Jos jotain positiivista hakee tästä päivästä, niin lähti sentään 30 kiloa pois lisäpainoista ennen
seuraavaa kisaa. Sekin kisa ajetaan kesäkuun alussa Spassa.

Näillä rajoituksilla konevoimaa tarvittaisiin etenkin ylämäkiin. Tällä lailla rasitettuna pystymme hyödyntämään Fordin erinomaisuutta vain jarruissa ja kurveissa.

Palataan asiaan Nürburgringin tapahtumilla.

Belgian GT Span 1.osakilpailu – Kolme pojoa kotiin

Ei tullut palkintoa, mutta tuli sentään pisteitä. Varikkokäynnillä näytti, että kaikki menee pieleen, mutta ei siinä niin paljon hävitty, kun kolme pojoa saatiin kotiin.

Meillä oli lauantaina tiedossa vaikea kisa jo pelkästään siksi, että sanktiopainot ja kuristaja vaikuttavat niin paljon Spassa.

Hoidin ensimmäisen ajovuoron. Lähdin kahdeksannelta paikalta ja nousin heti kuudenneksi. Sitten vaan ajettiin. Kallistuskulma oli ulospäin, yläpuolet sisäänpäin, kuten Duncan oli halunnut. Eikä sellainen auto sopinut minulle. Takapää ja renkaat eivät ottaneet kunnolla kiinni.

Kuten kaikki tietävät, Spassa riittää nopeita mutkia. Nyt niissä oli koko ajan tunne, että auto lähtee lapasesta. Jos siellä käy niin, mennään kovaa seinään ja se sattuu.

Vaihto meni taas ihan pieleen. Kun Duncan istui autoon, ei hän saanut vöitä kiinni. Duncan hermostui, kun kaveri ei saanut vyötä kiinni ja työnsi sinne omat kätensä sekaan. Niin ei saisi tehdä.

Stoppimme kesti kaksi ja puoli minuuttia ja jäimme kauas muista. Onneksi Duncan sai nostetuksi paikkaa paremmaksi ja lopulta olimme Britannian ja Belgian sarjojen yhteislähtönä ajetun yleiskilpailun kahdeksantena maalissa. Belgian sarjassa olimme kuudensia ja siitä tuli sentään pisteitä.

Kun kärkipari Bouvy-Coens oli vaikeuksissa, saimme heitä kolme pistettä kiinni. Kärkeen menivät nyt voittaneet Hemroulle ja Verbergt, jotka ajavat ilman rangaistuspainoja ja kuristajia Audilla.

Tiimi pistää kampperit samaan asentoon kuin ennenkin ja autosta tulee siten rauhallisempi sunnuntaiksi.

Silloin meidän täytyy saada veivatuksi itsemme podiumille. Ilman tuota sählättyä pysähdystä olisimme olleet kolmansia jo lauantain kisassakin.

Belgian GT-viikonloppu Spa-Francorchamps – Ylämäki vei voimat

No niin. Siinä kävi ihan, kuten saattoi pelätäkin. Yli sadan kilon lyijypunnukset autossa painoivat niin paljon, että Fordimme kuristetuilla voimilla kävi raskaaksi kiivetä Eau Rougen ylämäkeen.
Span paalupaikat lahjoitettiin ilman ylimääräisiä kiloja ja kuristajia selvinneille kavereille – Leikki-Viperille ja toiseen kisaan sitten Aston Martinille.

Kun kerran Spassa ollaan, kelit ovat aina arvaamattomat. Nytkin aamulla oli kosteaa ja ajolinja oli vain osittain kuiva.

Hoidin ensimmäisen aika-ajon. Taaskaan ei selvitty ongelmitta. Nyt meni rikki kaapeli, millä jarrua säädetään eteen ja taakse. Pojat eivät ehtineet tietokoneella säätää sitä ja niin jarrut olivat aivan liian edessä. Muutenkin auto oli takaa liian pehmyt.

Kun ajettiinkin vain kolme kierrosta, ei siinä ehtinyt tehdä jarruille mitään.

Lopputulos oli kahdeksas paikka.

Toiseen aika-ajoon auto saatiin kovemmaksi takaa ja jarrut säädettiin taaksepäin. Sillä Duncan sai väännettyä meille kolmannen paikan sunnuntain kisaan.

Näistä asemista lähdetään taistelemaan. On sitä pahemmistakin paikoista noustu, joten mitään ei vielä ole menetetty. Pidämme palaverin ja laadimme strategiat niin, että olemme valmiit sekä kuivaan että sateiseen keliin.

Kun jokaiselle lyödään sata kiloa bensaa tankkiin, niin katsotaan uudestaan, miten autot käyttäytyvät tällä radalla kisatilanteessa. Tiukkaa varmasti tulee. Tällä kertaa meillä on Belgian ja Britannian GT-sarjoissa yhteislähtö.

Tunnin kilpailu on sellainen repäisy, että siinä ehtii tapahtua paljon. Juuri äsken satoi taas ja kaikki on juuri niin tyypillistä kuin täällä voi vain olla. Ainakin hyvistä pisteistä lähdetään taistelemaan.

Lyijy pilaa lystin

On tämä välillä hiukan turhauttavaa koko GT3-sarja. Kun juuri tunnet, että nyt auto on hyvä ja seuraavassa kilpailussa on mahdollisuus, niin ilmestyy FIA:n mies, joka heittää sisään 30 kiloa lyijyä ja toivottaa vain, että tervemenoa.

Niin meille kävi, kun voitimme Belgian GT-sarjan avauksessa Zolderissa. Sellaisen sanktion jälkeen oma fiilinki laskee saman tien 30 prosenttia . prosentin per kilo. Eikä se kidutus lopu ennen kuin ei pääse enää podiumille. Vasta sitten karisee muutama kilo pois.

Ei siinä mitään. Säännöt ovat kaikille samat, mutta jokaisella kuskilla ei ole huippuhienoa Fordia. Jos olisin halunnut leikkikisoihin, olisin ostanut jonkun muun auton. Nyt meille määrättiin Fordiin heti lähtiessä 80 kiloa rangaistuspainoa ja kuristaja kaasariin. Vain tehtaan Audille tuomittiin myös jotain, mutta muilla kilpailijoilla ei ole mitään painoja eikä kuristajia.

Oli kiva palata Zolderiin voittajana. Emme odottaneet täysosumaa, mutta tiesimme, että podiumkelpoisia kyllä ollaan. Koko tiimi on oppinut jo sen verran autosta ja kuljettajat ovat parhaasta päästä. Se on varma, eikä sitä tarvitse todistaa enää kenellekään.

Saimme testatuksi niillä vähillä jousilla ja iskunvaimentajilla autoa sen verran, että se saatiin hyvään malliin sinne Zolderiin. Kun tuli toisesta kisasta voitto, nyt viikonlopuksi Span kisoihin joudumme ottamaan 30 kiloa lisää. Eikä sellainen paino ole nothing, vaan something. En vaan tiedä, tarkoittaako se 0,3 sekuntia, 0,5 sekuntia vai 0,6 sekuntia lisää, mutta jotain se tarkoittaa. Se on saletti ja se tuntuu.

Kuristajasta saatiin sentään yksi milli pois. Se tietää hiukan enemmän hevosvoimia. Jännä mennä taas Spahan, kun ei tiedä, miten auto jaksaa näillä painoilla sen pitkän ylämäen Eau Rougen jälkeen.

Jos rangaistuspainoja ei olisi lisätty, ainoa tavoite olisi voittaa Spassa. Tietysti se nytkin lähdemme voittamaan, mutta täytyy olla realisti. FIA-pojat säätelee tätä koko ajan. Autot on näin tehty keinotekoisesti tasaväkisiksi. Ne on säännöt eikä siitä pääse mihinkään. Ymmärrän kyllä, että yleisön kannalta on mukavampi, kun on tiukkaa kisaa.

Testasimme Spassa huhtikuun alussa. Silloin meillä oli 60 kiloa lisäpainoa autossa ja vielä pienempi kuristaja. Eau Rougen ylämäessä auto tuntui silloinkin vähän voimattomalta. Saapa nähdä, miten se menee nyt.

Zolderin jälkeen olemme yhteistilanteessa toisena viisi pistettä Red Bullin Ferrarista. Pisteet menevät kuin F1:ssä. Avaus oli hyvä ja nyt haetaan hyvää jatkoa. Olisi se upeaa voittaa taas Belgian mestaruus.

Span jälkeen lähden ihan uuteen sarjaan. Päätin jättää SM-kisat käymättä. Tiimin pojat kyseli, mitä se meille antaa. Vastaus on, että ei mitään. Jurvan metsien sijasta lähdemme Saksan AVD-sarjaan. Siellä saa ajaa ilman rangaistuspainoja ja kuristajia. Ensimmäinen kisa ensi viikolla on Nürburgringillä ja siellä saamme vihdoin faktatietoa, mikä on tämän Fordin todellinen vauhti.

Mutta ensin katsotaan kortit Spassa. Perjantaina käydään aika-ajo, ensimmäinen kisa on lauantaina ja toinen sunnuntaiaamuna.

Virheitä ja voitto

Tulihan se sieltä! Vaikka täytyy tunnustaa, ettei tiimimme odottanut voittoa heti uuden automme ensimmäisenä kisaviikonloppuna. Podiumille tiesimme kyydin kyllä riittävän.

Olimme nopeita koko ajan. Zolderin molemmissa kisoissa meille merkattiin nopein kierros.

Ensimmäiseen kisaan emme saaneet otetta. Duncan valitsi starttiin sadekelin kiekot, kun muilla oli slicksit. Rata oli hänen mielestään sen verran märkä, mutta se osoittautui virhelyönniksi.
Johdimme kolme kierrosta, mutta sitten Duncanin oli pakko tuli vaihtamaan slicksit alle ja jäimme siinä vaiheessa viimeiseksi.

Pystyin omalla ajovuorollani vääntämään lopulta kahdeksanneksi. Pisteitä tuli, mutta Duncanin rengasvalinta vei mahdollisuudet parempaan.

Toiseen kisaan oli minun aloitusvuoroni ja pääsin viidenneltä paikalta tinttaamaan heti neljänneksi. Sitten pääsin ohi Hemroullen tehdas-Audista ja tuli vaihtoon toisella sijalla, kun Wouters johti Viperilla.

Siinä meille tuli munaus. Kun Duncan pääsi autoon, turvavyö ei mennyt kiinni riittävän nopeasti ja moottoria ei saatu käyntiin 15 sekuntiin. Putosimme siinä rytäkässä kuudenneksi.

Sen jälkeen Duncan kyllä hyvitti kaiken ja ansaitsi synninpäästön tiimiltä. Hän teki, mitä toivoa saattoi ja nousi lopulta kärkeen ohitettuaan Viperin pari kierrosta ennen maalia.

Voin vahvistaa sen, mitä kuuluttaja sanoi kiivetessämme podiumille, että tänne on kiva palata voittajana. Vielä paremmalta voittaminen tuntuu, kun sitä ei osaa enää odottaa.

Ongelmia meillä oli uuden auton kanssa ihan liikaa. Tilanne on nyt varaosien kannalta hankala. Sanoisinkin, että taisteluasemat meillä on, mutta varaosia puuttuu.

Riippuu ihan varaosien saatavuudesta, pystymmekö osallistumaan ensimmäiseen SM-kisaan Ahvenistolla. Päätavoite on Belgian sarjassa.

Vaihdelaatikko hajosi heti ja kytkimen säätämisessä oli vaikeuksia vielä kisoissakin. Onneksi mekaanikot saivat sen toimimaan joten kuten toiseen kisaan.

Nyt saamme voiton myötä 30 kiloa lisää painoa seuraavaan kisaan Spahan. Siellä on 110 kilon rangaistuspainot. Nämä pojat osaa tehdä elämän hankalaksi!

Pulmia kerrakseen

Tiimimme on tottunut siihen, että kun kisaradalla tulee pulmia, me pystymme kyllä hallitsemaan tilannetta. Nyt uuden auton kanssa kävikin niin, että kaikki vaan katselivat, miksi menee näin.

Se oli ihan klassinen juttu kilpa-autoilussa. Ensin ajetaan kolme päivää niin, että kaikki toimii autossa ihan viimeisen päälle. Mutta sitten kun tulee ensimmäinen aika-ajo, tuleekin pulma poikineen.

Meillä Duncan Huisman aloitti ensimmäisen aika-ajon ja heti, kun pääsi radalle, nelosvaihde meni pirstaleiksi. Onneksi saatiin ajetuksi sen verran, että tuli kierrosaika ja se riitti kolmanteen ruutuun ensimmäiseen kisaan sunnuntaina.

Kun auto on ihan uusi, tuli ikävä yllätys, kun vaihdelaatikkoon ei ollutkaan riittävästi kiinnikkeitä.
Se boksi otettiin paketista, puute huomattiin. Matec ei ollut laittanut niitä mukaan. Nyt koko laatikko on kiinni kolmella ruuvilla, kun pitäisi olla neljä. Voimme vain toivoa, että se kestää matkassa mukana.

Ei ollut helppo toinenkaan aika-ajo. Kytkin meni epäkuntoon ja jouduin ajamaan kakkosen mutkat kolmosella. Kytkin meni päälle vain runttaamalla ja otti vähän kiinni ihan pohjassa. Oli se sellaista arpapeliä, että sai vaihteet päälle.

Aika-ajosta jäi käteen viides lähtöruutu. Kierrosaikamme ei kertonut alkuunkaan todellisuudesta, mutta anti olla nyt. Kisassa meillä on ainakin ihan eri vauhti ja noista asemista voi nousta mihin vaan.

Tuntuu se aika epäreilulta, että meille autoon lyötiin heti 80 kilon lisäpainot ja kaasarin kuristaja pienennettiin 46 milliin. Se on meiltä sata heppaa pois ja se syö miestä.

Kisaan lähdetään tsemppaamaan hyvät pisteet. Palataan asiaan sunnuntaina.

Salatut vauhdit selville Zolderissa

Onhan tässä ajettu jo kauan kilpaa, mutta koskaan ennen en ole lähtenyt avaamaan kautta tällaisen salamyhkäisyyden verhossa kuin nyt tapahtuu. Ensimmäistä kertaa urallani en tiedä tarkkaan edes omaa vauhtiamme saati sitten vastustajien.

Syy on se, että näin viikon alussa luokitukset eri automerkeille puuttuvat edelleen, vaikka kilpailut alkavat ja kautemme käynnistyy torstaina Zolderin treeneillä.

Keskiviikkona uutta Fordiamme odottaa Kölnissä istutus testipenkkiin, missä sitten vihdoin saadaan siihen määrätyt kuristajan säädöt sisään. Sen jälkeen lähdetäänkin suoraan baanalle ajamaan kisaa.

Tiimimme tarttuu huippumotivoituneena ja taktisesti kypsänä muutaman vuoden tauon jälkeen Belgian GT-haasteisiin, mutta sääntönikkarit ovat pitäneet huolta, että kaikki joutuvat radalle kyeten vain arvailemaan kovimpia kilpaiilijoitaan.

FIA on siirtänyt vastuun voimasuhteiden tasoittamisesta SRO:n järjestettäväksi ja se on nyt tehnyt samat säännöt kaikkialle GT3- sarjoihin myös Belgiaan ja samoja sääntöjä pitäisi noudattaa myös SM-radalla.

Kun kukaan ei tiedä toisen lisäpainoista ja kuristajien kokoja, voimasuhteista saadaan kuvaa vasta lauantaina aika-ajossa. Siihen asti jokainen varmasti uskoo voittoon ja hakee menestystä yhtä hanakasti kuin kilpailijansakin.

Tässä vaiheessa voimme vain toivoa, että paino- sekä kuristajaratkaisut on tehty mahdollisimman reilusti. Jos käy huonosti, miljoonan maksaneella autolla joutuu ajamaan vain 150000 euron vauhtia…

Meillä Kuismanen Competition tiimissä tavoite veivataan ylös. Kuten aina tähtäimessä on voittaa kisoja ja mestaruus. Uskon vahvasti siihen, että saavutamme tavoitteemme, mutta jos politikointi rajoituspuolella pilaa mahdollisuutemme, teemme kaikkemme ainakin hyvän menestyksen eteen.

Varmaa on, että erot ovat pieniä. Ne tiimit, jotka saavat sen pienenkin edun puolelleen, ovat vahvoilla.

Uskallan väittää, että tiimimme kuljettajat allekirjoittanut ja Duncan Huisman sekä Tapio Tenhon johtama mekaanikkoporras kaiken nähneen Petri Myllärisen kanssa pystyy tekemään sen, mitä näillä luokitustyypeillä on mahdollista kaiken ottamiseksi irti autostamme.

Olemme vakiinnuttaneet asemamme Belgiassa. Emme joudu todistamaan kenellekään mitään. Keskitymme vain siihen, että voitamme edelleen.

Ford GT40 omaa legendaarisen maineen kansainvälisessä kilpa-autoilussa. Me lähdemme osaltamme vaalimaan tätä legendaa. Kaikin tavoin kutkuttava debyytti Zolderissa aloittaa siten uuden aikakauden Kuismanen Competition -tiimillekin.

Palataan asiaan aika-ajon jälkeen.