Kuismanen Competition

Kuismanen Circuit, TS 26.7.2018

Kuismanen finishes his international racing career

Pertti Kuismanen opens the door to his lobby for trophies which size is over hundred square meters. He takes his beloved dachshund Rosalita to his lap and presents proudly the shelves filled with shining trophies.
– I’ve got more than a thousand of them, he summarizes his impressive collection of trophies.
There is no place for more and there will not come more.

Pertti Kuismanen tells that his international career in motorsports that lasted 28 years is finished. The age of this veteran driver is 74 years. In front of the trophy shelves there is a Chrysler Viper tuned and polished on the last and ready for new challenges. However, Kuismanen thought that it is time to finish.
– At some point, it must be done. This is it and there are many reason for that which I do not reveal.
Professional and competitive Kuismanen Competition has been desired participant for ultimate series for muscle cars in Central Europe. This year the car was built for german-driven Spezial Tourenwagen Trophy which championships he has won several times in past 20 years.
– Of course, I am a bit disappointed because I will not be able to try the fastest Viper forever in Nürburgring or in Hockenheim. Viper’s new 8,3-8,4 cubic engine has nearly 900 horsepower and the new ABS brakes would have completed the driving pleasure, says Kuismanen.
– Almost for 30 years we drove one, two or even three international series in the same season all over the world. Somebody could think that is it not enough for one man. When I still wanted to win, and was able to do so, why shouldn’t I drive.
– When you keep yourself in good shape, you have the genes for speed and you love the sport, you do not forget how you drive fast with a race car. It is good to finish when you are on the top, not because your speed is not enough for competing for the pole, Kuismanen philosophizes.
Kuismanen throws in the air a question, if there is someone else in the world, who has victoriously raced with his own racing team for 28 years on a row in the international level. – Hardly.

1996 Special Saloon Nordic championship, Super Saloon, Finnish Championship, Audi Quattro GTO
1997 The Championship of Spezial Tourenwagen Trophy, Audi Quattro GTO
1998 The Championship of Spezial Tourenwagen Trophy, Nordic championship, Special Saloon Swedish Championship, Audi Quattro GTO
1999-2000 Castrol BelCar-series Championship, Podiums, Audi Quattro Turbo Competition and Chrysler Viper GTS-R
2001 Castrol BelCar-series general Championship, Championship of Driver’s Challenge, the Championship of the division and class, Audi Quattro Turbo Competition
2002 Castrol BelCar-series Championship, Podiums, Audi Quattro Turbo Competition and Chrysler Viper GTS-R
2003 – 2005 Castrol BelCar Championship series, 2nd. , EuroGT-Championship-series 3rd. Chrysler Viper GTS-R
2006 The French FFSA GT-Championship-series, 2nd, the European Championship Le Mans -Championship-series LMSGT1, 6th, Chevrolet Corvette C6.R
2007 Central European Spezial Tourenwagen Trophy Championship, Nordic Championship, Estonian GT Championship, Nordic Supercar-series 2nd,Chrysler Viper GTS-R
2008 Nordic Championship, Nordic Supercar Championship, Victories of all the competitions participed in Spezial Tourenwagen Trophy series, Chrysler Viper GTS-R
2009 Nordic Championship, Nordic Supercar-Championship, Belgian GT, The class victory in Zolder 24h, Chrystler Viper GTS-R
2010 The series driven FIA GT1 World Championship, Chevrolet Corvette C6.R, FIA Northern European Zone GT-Championship-series(NEZ), Chrysler Viper GTS-R
2011 The Championship of FIA GT NEZ Cup, Ford GT
2012 The Championship of Spezial Tourenwagen Trophy general series, Chrysler Viper GTS-R
2013 The Victory of the biggest class in Spezial Tourenwagen Trophy, 2nd in the general race, Chrysler Viper GTS-R
2014 Race victories in DMV-GTC and in Spezial Tourenwagen Trophy Championship series, Chrysler Viper GTS-R
2015 DMV-GTC- series, the Championship of the greatest class, general competition’s Vizemeister, Championship in Gentleman Cup, Chrysler Viper GTS-R
2016 DMV-GTC-series, silvel in the greatest class, Chrysler Viper GTS-R

 

Before his racing career, Kuismanen made a long career in ice-hockey. In the 1960’s Juhani Wahlsten attracted Kuismanen from the heart of Savonia, Kuopio to Turku to play in the local ice-hockey team. In TPS Kuismanen played in the first chain with Juhani Walsten and Juhani Tamminen and he was team’s top goal scorer when they won the silver medal in 1967.
In 1967, he represented Finland in two international games too. Then he played with Veli-Pekka Ketola and Matti Keinonen. But not until in motorsport he made the national anthem as theme music in the international racing circles in Central Europe.
He captured the enthusiasm in motorsport in Karting and it continued in the European Championship in Assen and in the World Championship in Le Mans in 1988. In Australia in Adelaide the Super Karts drove in the Formula 1 race’s prerace a race which was commented in TV by the British legend Murray Walker. The victory of that race was a competition between the European Champion Stefan Rindeström from Sweden and Kuismanen. Kuismanen had to finish his competing in senior class of Karting in Österreichring in 1995 because of a severe shoulder injury.
After that Kuismanen begun to race with a booth car. A great Audi Quattro GTO, originally made for US markets, was found in South Africa and with that car Kuismanen left a trace in tracks in Finland and in Central Europe. The national anthem was heard in internationally known race tracks. The chain of championships grew and grew. My best racing season was 2001 when I won the general championship of Belcar-series. Them we cleared the whole winning table.
In 2010 Kuismanen went with Mika Salo and Oliver Gavin to FIA’s GT1-class World Championship series. The Corvette was not competitive and that year the podium remained out of their reach. After 2010, the success followed them and the most important victory was the general championship of the Special Tourenwagen Trophy in 2012.
The last competing season brought the silver medal of the DMV GTC-series in 2016.
I would like to give my gratitude to all my partners, supporters, friends, hardest rivals, race promoters, and of course to the people who work in my own team, Kuismanen Competition. This has been such a great time that finishing removed so far.

Thank you for the past years!

Pertti A. Kuismanen

 

 

Kuismasen kansainvälinen kilpaura paketissa

Pertti Kuismanen avaa oven yli sadan neliön kokoiseen palkintoaulaansa. Hän nostaa rakkaan kääpiömäyräkoiransa Rosalitan syliinsä, ja esittelee ylpeänä toinen toistaan hohtavampien pokaalien täyttämiä hyllyjä.
–Niitä on toistatuhatta, Kuismanen kuittaa vaikuttavaa palkintokokoelmaansa.
Enempää ei mahtuisi – eikä enempää tule.

28 vuotta kestänyt kansainvälinen urani on nyt paketissa, Pertti Kuismanen uutisoi. Kuljettaja veteraanin mittarissa on 74 vuotta. Palkintohyllyjen edessä olisi viimeisen päälle viritetty ja hiottu Chrysler Viper valmiina uusiin haasteisiin. Kuismanen kuitenkin katsoi ajan kypsäksi viheltää peli poikki.

Jossain kohtaa se oli tehtävä. Tämä on nyt tässä – eri syistä, joita en käy erittelemään. Ammattitaitoinen ja iskukykyinen Kuismanen Competition on ollut toivottu osallistuja muskeliautojen huippusarjoihin Keski-Euroopassa. Täksi vuodeksi autoa rakennettiin saksalaisvetoiseen Spezial Tourenwagen Trophyyn (STT), jonka mestaruuksia hän napsi useampiakin 20 viime vuoden aikana.

Tietysti hieman kismittää, kun jää kokeilematta kaikkien aikojen nopein Viper vaikkapa Nürburgringillä, Hockenheimillä tai Spa-Francorchampsilla. 8,3-8,4-kuutioisessa uudessa moottorissa on lähes 900 hevosvoimaa, ja uudet ABS-jarrut olisivat täydentäneet ajonautinnon, Kuismanen haikailee.

Melkein 30 vuotta tässä ajettiin yhtä, kahta ja jopa kolmea kansainvälistä sarjaa samalla kaudella ympäri maailmaa. Joku voisikin varmaan ajatella, että eikö se riitä yhdelle miehelle. Kun voitonhalu jatkui ylimmillään, ja tulosta tuli, miksi en olisi sitten ajanut. Kun pitää itsensä kunnossa, on nopeuden geenit ja tykkää lajista, ei sitä unohda, miten kilpa-autoa ajetaan kovaa. On hyvä lopettaa silloin, kun on huipulla, eikä siksi, ettei nopeus enää riittäisi ajamaan kärjessä, Kuismanen filosofoi.

Kuismanen heittää ilmaan kysymyksen, löytyykö maailmasta joku muu, joka omalla kilpatiimillään olisi kiertänyt 28 vuotta putkeen voittoisasti kansainvälisellä tasolla. Tokkopa!

1996: Special Saloon Pohjoismaiden mestaruus. Super Saloon, Suomen mestaruus, Audi Quattro GTO
1997: Spezial Tourenwagen Trophy –mestaruus, Audi Quattro GTO
1998: Spezial Tourenwagen Trophy –mestaruus, Pohjoismaiden mestaruus, Special Saloon Ruotsin mestaruus, Audi Quattro GTO
1999-2000: Castrol BelCar –mestaruussarja, podium –sijoituksia, Audi Quattro Turbo Competition
2001: Castrol BelCar –sarjan yleismestaruus, Drivers´Challenge –mestaruus, Divisioonan ja Luokan mestaruudet, Audi Quattro Turbo Competition
2002: Castrol Belcar –mestaruussarja, podiumsijoituksia, Audi Quattro Turbo Competition ja Chrysler Viper GTS-R
2003-2005: Castrol Belcar –mestarussarja, 2. sija. EuroGT –mestaruussarja (2003), 3. sija, Chrysler Viper GTS-R
2006: Ranskan FFSA GT –mestaruussarja 2. sija. Euroopan Le Mans –mestaruussarja LMSGT1, 6. sija, Chevrolet Corvette C6.R
2007: Keski-Euroopan Spezial Tourenwagen Trophy –mestaruus, Pohjoismaiden mestaruus, Viron GT-mestaruus, Nordic Supercar –sarjan 2. sija, Chrysler Viper GTS-R
2008: Pohjoismaiden mestaruus, Nordic Supercar –mestaruus, Spezial Tourenwagen Trophy –sarjassa kaikkien osallistuttujen kilpailujen voitot, Chrysler Viper GTS-R
2009: Pohjoismaiden mestaruus, Nordic Supercar –mestaruus, Belgian GT, Zolder 24h luokkavoitto, Chrysler Viper GTS-R
Belgian GT3 –sarja, 6.sija Ford GT
2010: Ajetut sarjat FIA GT1 World Championship, Chevrolet Corvette C6.R, FIA Northern European Zone GT –mestaruussarja (NEZ), Chrysler Viper GTS-R
2011: FIA GT NEZ Cup –mestaruus, Ford GT
2012: Spezial Tourenwagetn Trophy –sarjan yleismestaruus, Chrysler Viper GTS-R
2013: Spezial Tourenwagen Trophy –sarjan kuninkuusluokan voitto, yleiskilpailun 2., Chrysler Viper GTS-R
2014: Osakilpailuvoittoja DMV-GTC sekä Spzeial Tourenwagen Trophy –mestaruussarjassa, Chrysler Viper GTS-R
2015: DMV-GTC-sarja. Kuninkuusluokan mestaruus, yleiskilpailun Vizemeister, Recaro Cup –mestaruus, Gentleman Cup –mestaruus, Chrysler Viper GTS-R
2016: DMV-GTC –sarja, kuninkuusluokan hopea, Chrysler Viper GTS-R
 

Kuopiolaislähtöinen Kuismanen ehti tehdä pitkän jääkiekkouran ennen siirtymistään autourheiluun. Vuonna 1965 Juhani Wahlsten houkutteli Kuismasen Savon sydämestä Turkuun TPS:n riveihin, jossa hän pelasi ykkösketjussa Wahlstenin ja Juhani Tammisen rinnalla ja oli TPS:n maalikuningas hopeavuonna 1967.

TPS:ssa Kuismanen saavutti hopeaa vuonna 1967, sekä edusti Suomen A –maajoukkuetta kaudella 1967-68 ja USA –maaotteluissa ketjukavereina olivat Veli-Pekka Ketola ja Matti Keinonen. Mutta vasta moottoriurheilussa hän teki Maamme-laulusta tunnusmusiikkia kansainvälisissä kisaympyröissä Keski-Euroopassa.

Innostus moottoriurheiluun tarttui Kartingin parista ja jatkui Assenin EM- ja Le Mansin MM –kilpailuissa vuonna 1988. Australian Adelaidessa Super Kartit ajoivat F1 –kilpailun esilähtönä kisan, jonka brittilegenda Murray Walker selosti tv:lle. Kilpailussa voitosta taistelivat Euroopan mestari Stefan Rindeström, Ruotsi ja Pertti Kuismanen. Kartingin kuninkuusluokassa kilpaileminen loppui vakavaan olkapäävammaan Österreichringillä 1995.

Tämän jälkeen Kuismanen siirtyi koppiautoihin. Etelä-Afrikasta löytyi alun perin jenkkimarkkinoille kehitetty huima Audi Quattro GTO, jolla Kuismanen teki selvää jälkeä niin Suomen kuin Keski-Euroopan radoillakin. Maamme-laulu kajahti milloin missäkin kansainvälisesti tunnetulla kilparadalla. Mestaruusketju kasvoi ja kasvoi. Paras kilpailukauteni oli 2001, kun voitin Belcar –sarjan yleismestaruuden. Silloin tyhjensimme koko palkintopöydän.

2010 Kuismanen lähti yhdessä Mika Salon ja Oliver Gavinin kanssa FIA:n GT1-luokan MM-sarjaan. Corvette ei kuitenkaan ollut kilpailukykyinen, ja sinä vuonna palkintopalli jäi tavoittamatta. 2010 –jälkeen, menestystä tuli joka vuosi, joista merkittävin oli varmasti Special Tourenwagen Trophy –yleismestaruus vuonna 2012.

Viimeiseksi jäänyt kausi 2016 toi vielä DMV GTC –sarjan kuninkuusluokan hopeamitalin.

Olen kiitollinen kaikille yhteistyökumppaneilleni, kannustajilleni, kavereilleni, kovimmille kilpailijoilleni, kisapromoottoreille, ja tietysti oman Kuismanen Competition -tiimini väelle. Tämä oli niin hienoa aikaa, että lopettaminen siirtyi näin kauas.

 

Kiitos menneistä vuosista!

Pertti A. Kuismanen

Julkaistu: Turun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa 18.5.2017

 

 

DMV GTC -kausi 2016

Kausi paketissa!

Kauteni päättyi Zolderissa syyskuun alussa. Kuten jo silloin epäilin, ykköskoneen saaminen valmiiksi ja riittävien varaosien järjestäminen Mostin viikonloppuun tuskin onnistuu.
Ei onnistunut, ja se edesauttoi päätöstäni kauden päättämisestä jo tässä vaiheessa.
En kyllä tunne menettäväni mitään. Haluan aina lähteä siitä, että on kiva vetää, jotta kilpa-ajaminen tuntuu mielekkäältä. Nyt sarjassa olisi ollut jäljellä enää kaksi sellaista rataa, joilla ajamisesta en ole koskaan nauttinut. Mostin jälkeen olisi ohjelmassa ollut vielä Öscherslebenin mikkihiirirata.
Zolderin mällit merkitsivät myös sitä, että kun en päässyt ajamaan voitosta, siinä melskatessa Tommy Tulpe pääsi Audillaan keräämään helpot pisteet, ja käytännössä minulla ei olisi ollut enää mahdollisuutta voittaa kuninkuusluokan mestaruutta. Kakkospaikka on ajamattakin jo minun.
Yksi iso tekijä päätökseeni sarjan promoottorin käytös. Kun Hockenheimissa vieraileva hollantilaiskuski ajoi jarrumatta perääni, ja selvisin vammoitta kuin ihmeen kautta, promoottorilla ei ollut kanttia tehdä edes tutkimusta tapauksesta.
Hän piti ensin kolarikuvaa hyvin esillä, mutta otti sen sitten pois mitä ilmeisimmin sen vuoksi, että toinen osapuoli ajoi ison asiakkaan Mercedeksen autolla.
Kun promoottori suhtautui näin välinpitämättömästi koko sarjan ajaviin kuljettajiin, ajattelin, että nyt riitti. Viper on ollut koko sarjan seuratuin auto, mutta tästä eteenpäin se puuttuu rivistä.
Jos sarjan omista kuskeista ei välitetä mitään, harkitsen vakavasti ajamista jossain muualla – tai jos mielekästä haastetta ei löydy, niin sitten en missään.
Kauteni alkoi hyvin voitolla Misanossa, ja voitin myös Red Bull Ringillä, mutta muuten riitti kaikenlaista vastaanhakkausta. Itse kilpa-ajamiseen en kyllä kyllästynyt.

Golfterveisin!
Pertti Kuismanen

DMV GTC -sarja Zolder 2-3.9. 2016

Halvatun huono viikonloppu!

Olen monasti ajanut Zolderissa hyviä kisoja. Nyt lauantaina kaikki meni pahasti pieleen. Siinä Gilles Villeneuven mutkassa pyörittiin niin, että kuninkuusluokan mestaruustaisto kävi nyt äärimmäisen hankalaksi.
Aika-ajossa osasin kyllä varautua, että vierailevat ammattilaistiimit merkitsevät ruuhkaa kärkipään kamppailuihin, vaikka eivät mestaruuspisteistä ajakaan.
En päässyt ensimmäisessä startissa iskemään, ja kun hain rytmiä ensimmäisellä kierroksella, siinä Villeneuven mutkassa pyörähti Audi aivan edessäni. Ettemme olisi törmänneet, väistin nurmikolle, ja sieltä suistin aitaan sen verran, että etusiivestä irtosi ohjainpala.
Väänsin auton takaisjn baanalle, mutta muut olivat menneet jo menojaan. Ehdin sentään kisassa nousta viidenneksi, ja samalla kuninkuusluokan kakkoseksi.
Pistimme toiseen kisaan ne uudet osat, mitä meillä oli vielä jäljellä. Auto puski, eikä ollut entisellään. Toiseen starttiin pistimme paineet alemmas. Johdinkin ensimmäisessä kurvissa, mutta sitten perä lähti taas ja menin nurmikolle.
Jälleen palasin radalle, ja ajoin maaliin kuudentena, mikä siinäkin riitti kuninkuusluokan kakkospaikkaan.
Mestaruustaistossa kärjessä ajava Tommy Tulpe sai maksimipisteet kummassakin kisassa, joten hän sai Zolderista 14 pistettä enemmän kuin meikäläinen. Näin kahteen viimeiseen viikonloppuun tarvitaan jo onnea, ja hänen keskeytystään, että voin vielä kuitata tittelin Turkuun.
Kaiken kaikkiaan tämä oli ajamista kisoista kyllä kaikista huonoin viikonloppu koko kaudella. Jouduimme kovaan löylyyn, kun varaosia oli niin vähän matkassa. Kesälomat maailmalla ovat jättäneet meidät pulaan, kun tilatut toimitukset ovat olleet myöhässä.
Mostin kisat ajetaan kolmen viikon kuluttua. Täytyy toivoa, että ykköskone ja varaosat ovat silloin meillä käytössä. Muuten tulee mieleen, että kannattaako yleensä matkata kisoihin ollenkaan.
Uuteen nousuun!
Pertti Kuismanen

DMV GTC-sarja Zolder 2-3.9. 2016

Kyyti vain kovenee!

Ajoin halvatun hyvät lenkit Zolderin aika-ajoissa, mutta tässä remonttitauolla vastus oli vain koventunut. Taso on kiistatta kova, ja sekös tietysti tekee ajamisesta entistä haasteellisempaa. Tavoitteista ei tingi, se on varmaa!
Mukaan oli tullut kaksi ammattilaistiimi, jotka veivät aika-ajon kärkipaikat. Siellä on entistä kovempi Audi ja Karl Wendlingerin tallin Mercedes, jotka ovat varmasti kisassakin nopeita.
Ensimmäiseen kisaan sain viidennen lähtöpaikan, ja toiseen starttaan kolmospaikalta.
Zolderin radalla on kolme shikaania, ja niissä jousitus, iskunvaimentimet ja mekaaninen pito hitaassa mutkassa ovat ratkaisevat tekijät. Niissä sitä eroa väkisin tuli näihin eturivin valtaajiin.
Katsotaan sitten kisassa, mikä on vauhti ja miten voimasuhteet asettuvat, kun tankataan paljon bensaa, ja painot kasvavat. Sen verran Audista ja Mercedeksestä näkee, että ne ovat suoranopeudeltaan samanlaisia kuin meikäläisen Viperkin.
Kovaa mennään kaikki.
Päätavoite kisoihin on tietenkin Tommy Tulpen päihittäminen. Kun en pystynyt ajamaan Hockenheimin kisoja, hän pääsi johtoon kuninkuusluokassa. Nyt ensimmäisessä kisassa hän on ihan edessäni ja toisessa heti perässä.
Päihittämällä hänet mestaruustaisto on taas hyvällä mallilla.
Taisteluterveisin!
Pertti Kuismanen

Rata-autoilun GRAND OLD MAN

pertti_a_kuismanen_frontJulkaistu Vauhdin Maailmassa 8/2016
Teksti: Jarmo Vainio, Kuvat: Hannu Häyhä

Ikään suhtautuminen on mielenkiintoinen asia. Moottoriurheilu mielletään nuorten ja keski-ikäisten lajiksi. Kun menestyvän kuljettajan mittarissa on neljä vuosikymmentä, aletaan tiedustella milloin hän on suunnitellut lopettavansa.

Pertti Kuismanen ei sovi tähän muottiin. Jääkiekkoa TPS:ssä ja maajoukkueessa pelanneena hän aloitti moottoriurheilun kartingissa 43-vuotiaana; iässä, jossa ajovarusteet useimmiten lyödään naulaan. Nykyisin Kuismanen kilpailee yli 800-hevosvoimaisella Chrysler Viper GTS-R:llä. Koko maailmankin mittakaavassa hän on harvinaisuus 73-vuotiaana ja kisoja edelleenkin voittavana.

Usean ulkomailla ajamansa kauden jälkeen Kuismanen palasi tänä vuonna henkiin herätettyyn GT-autojen SM-sarjaan ja voitti Pärnun osakilpailussa lähtönsä.

Moni kuittaa tuloksesi sillä, että kalustosi on huippuluokkaa. Tosin niinhän se on kilpailijoillasikin Euroopassa.

-Tämä yhtälö; menestyminen, ajotaito ja raha, on erittäin vaikea Suomessa ja miksi ei muuallakin. Autourheilussa ei ajeta etenkään tässä iässä – ei missään muussakaan iässä – jokaista kymmenystä ja sadasosaa jokaisella kierroksella, mikäli et ole todella hyvässä kunnossa. Istut kuumassa ohjaamossa tulenkestävät vehkeet päälläsi. Jaksaaksesi kisan rääkin vaaditaan kuntoa.
Onhan mulla ollut kaikenlaisia vastustajia. Ensinnäkin tämän ikäistä äijää ei muka saisi enää olla kisoissa; vaikka ajan kovaa ja menestynkin vielä. Suomessa on ihmeellinen kateus. Ehkä sitä vähän lieventää se, että ajan ulkomailla. Jos ajaisin tällä kalustolla pelkästään Suomessa, alkaisi hirveä tyrkkiminen.

Olen sen ikäinen kaveri ja mulla on menestystä sen verran, että ulkomailla kisoihin mennessäni järjestäjät tulevat kättelemään minut ja toivottamaan Mr. Kuismasen, eikä minkään Pertin  tervetulleeksi. He kättelevät mekaanikkonikin. Olemme saavuttaneet määrätyn aseman.

Viime vuonna kuljettajat valitsivat minut Gentleman Masteriksi. Se on sama, jos jääkiekossa voittaa liigapelaajien antaman arvostuksen.

Voitin 2015 DMV-GTC-mestaruussarjassa luokkani kuninkuuden, mutta hävisin sarjan mestaruuden muutamalla pisteellä, koska tittelin vieneen kuljettajan luokassa oli enemmän autoja.

Selkeä konsepti

Mihin menestyksesi perustuu?

pertti_a_kuismanen_faceKyllä Viperilla ajaminen sen verran rasittaa, että joka päivä täytyy ainakin uida ja polkea pyörää, ottaa kyykkyjä ja puntteja. Onpahan minulla loistava syy pysyä hyvässä kunnossa.

Kun katsoo kotimaisissa kisoissa kundeja, he eivät ole suoraan punttisaleilta tulleita. Maha roikkuu ja posket ovat menneet nenän ohitse jo aikaa sitten. Pitää treenata ja olla kunnossa, mutta on oltava myös toimiva kokonaisuus.

Toinen perustelu on se, että jokaisen autourheilijan päässä on ajatus olla kiehtovassa jännitysnäytelmässä pääosassa. Jokainen kopissaan istuva kuljettaja, vaikka ajaisikin viimeisenä, on mielestään sitä.

Moottoriurheilussa pitää olla määrätietoinen. Sitten tarvitaan rahaa; joko omaa tai jonkun muun. Raha ei kuitenkaan kuljeta autoa, vaan kyllä taitoakin pitää olla.

Olen paneutunut ajamiseen. Tosin niinhän kaikki muutkin voisivat tehdä. Monilla on tahtoa, mutta ei taloudellisia edellytyksiä eikä kaikilla taitojakaan.

Sen jälkeen tiimiin pitää löytää oikeat ihmiset. Nyt ajan niin kovalla autolla, että kaiken pitää olla kunnossa ja siihen on voitava luottaa; on kysymys hengestäni. Ja minä voin luottaa. Ei tuollaisilla autoilla mennä kisoihin leikkimään.

Minulla ovat tiimissäni ammattimiehet. Tapio Tenho on ollut päämekaanikkonani vuodesta 1996. Hän on erinomainen moniosaaja ja tuntee Viperin läpikotaisin, mutta on jäänyt liian vähälle huomiolle, kun hänellä ei ole omaa kilpailullista autourheilutaustaa. Toinen tärkeä henkilö on Matti Alamäki vahvalla moottoriurheilutaustallaan. Hän on ajanut useita 24-tunnin kisoja tiimissäni. Moottori- ja tietokoneosaaja on Ari Saarinen. Timo Juhala on pitkän linjan autourheilumekaanikko.

Pitää myös muistaa vanha totuus. Ensimmäisessä kurvissa ei ratkaista voittajaa. Mulla on paalulle pääsemisessä tärkeintä se, että pääsen määräämään millaisella vauhdilla lähdetään, eikä silloin kukaan kerkiä ensimmäisellä kierroksella vauhtiini.

Kisaan valmistautuessani mietin kaikki kurvit ja toiset autot; ne ovat tuossa kohtaa minua nopeampia ja yrittävät ohitseni. Missä on suljettava ja miten pääsisin seuraavasta kurvista paremmin liikkeelle?

Totta kai kilpa-autoilijalle tulee sellainen tunne, että on menestyttävä. Mutta on muistettava, että ahneella on se kuuluisa loppu. On huomioitava realiteetit, eikä kysymys ole ajotaidoistani, vaan autostani; kuinka nopea se on ja kuinka hyvin kundit tekevät sen. Täytyy ottaa järki käteen ja mietittävä mikä on mahdollista.

Menestys ei ole pelkästään minun, vaan koko tiimin menestystä ja tarkkuutta. Asiat pitää tehdä siten, että kaikki on kunnossa. Se ei ole pelkästään raha-, vaan myös asennekysymys. Niin pitäisi olla joka tiimissä.

Miten olet päätynyt ajamiisi sarjoihin?

Kun Audi saapui 1996, piti katsoa mihin sarjoihin se sopi ja säännöt antavat myöden. Kun siinä ei ollut luokitusta, teimme BelCar-sarjaan toisen, luokitellun Audin, johon siirsimme voimansiirron ja koneen. Voitin silloin ajoparini Karl Hasenbichlerin kanssa sarjan mestaruuden.

Seuraavana vuonna vauhtimme ei riittänyt mestaruuteen, kun vastassamme oli kovempaa tavaraa. Vuonna 2002 olikin ostettava Orecalta Viper.

Teknisesti altavastaaja

Kuinka on mahdollista, että 14 vuotta vanhalla autolla menestytään edelleenkin?

Se perustuu päämekaanikkooni Tapio Tenhoon. Hommasimme autoon viime vuonna hiilikuitujarrut ja uuden koneen.

Jos olisi enemmän pitkiä suoria, auton ominaisuuksia pystyisi hyödyntämään enemmän. Meillä on kuitenkin kaksi vaikeutta. ABS, jota vaihdelaatikko ei kestä. Tullessamme ihan limittäin tiukkaan jarruun, minun on suojauduttava. Minun on jarrutettava ainakin 10 metriä muita aikaisemmin.

Toinen ongelma on luistonestä. Se ei toimi kunnolla, vaan lyö tyhjää saakelisti kuutosellakin. Kun tiedetään kanssakilpailijat ja heidän vahvat ominaisuutensa, on oltava erilaisia taktiikoita.

Mutta olemme me silti aika hyvin menestyneet. Viimekin vuonna meillä oli eniten paaluja ja voittoja.

Vastaavasti tiedämme tarkkaan miten kaikki säädöt pitää olla, kun olemme ajaneet melkein kaikilla Euroopan radoilla. Se helpottaa huomattavasti. Olen oppinut tietämään mitä auto tekee. Osaan kuunnella sitä.

En enää jaksaisi lähteä kokeilemaan tuota uudella autolla, sillä ensimmäinen vuosi on aina kokeilua. Siinä on niin miljoona juttua ennen kuin autoon pääsisi kunnolla sisälle.

Jos lähtisin tässä iässä ostamaan uutta autoa, en haluaisi mitään Porschea tai Ferraria. Ne ovat niin jokapäiväisiä. Mä tykkään Viperista.

Olin heinäkuussa Hockenheimin virallisissa vapaissa harjoituksissa nopein 1,45 sekunnin erolla seuraavaan. Se oli taas ihmetyksen aihe.

Kisasi loppui lyhyeen, kun aika-ajoissa kanssakilpailijasi taklasi sinut ohitettuasi hänet.

Yksi kaveri tuli päälle. Mitä toi ”Paavo” oikein ajatteli? Ohittamani ja takanani selvästi hitaammin tullut ajoi suoraan konttiini. Juuri ennen jarrutuksen aloittamista mulla oli vauhtia 288 km/h ja teräskaiteeseen osuessanikin 200 km/h. Kaveri tullut edes missään vaiheessa kisan jälkeen sanomaan ”sori”.

Millainen kuljettaja olet?

Minut tunnetaan erittäin varmana kuljettajana, enkä ajele muiden päälle. Myös nopeuteni on kunnossa. Sanotaan niin, että jos on tiukka kisa, silloin riskirajaa siirretään vähän.

On kuitenkin muistattava, ettet voi olla nopeampi kuin autosi. Moni unohtaa tuon, mutta on tiedettävä kuinka nopea autosi voi olla.

 

pertti_a_kuismanen_sidebarApuja SM-sarjaan

Palasit tänä kesänä SM-sarjaan.

Menimme Pärnuun ajamaan GT-luokan SM-osakilpailun, kun halusin auttaa AKK:n rata-autoilun lajipäällikköä Pekka Säynevirtaa. Sanoin AKK:lle, että jos lupaan jotakin, myös tulen. Jos se innostaisi muitakin.

Gran Turismo luokan säännöt ovat vapaat. Tällaiset vapaammat säännöt eikä tiukasti lakki kourassa pyörivä sääntöruletti voisivat tuoda vahvoja autoja ja ääntä enemmän. Kisoissa pitää puhua voima; sitä kansa ymmärtää.

Kyllähän V1600-luokkakin pitää olla, mutta jos Gran Turismo –luokassa olisi parikymmentä tosi kovaa vehjettä, se olisi jotakin. Mutta yhtälö on vaikea. Pitääkin katsoa totuutta silmiin ja on selvitettävä resurssit. Ensinnäkin mitä autoja on? Autoja on löytynyt, mutta syystä tai toisesta kaikki eivät tulleet Pärnuun, vaikka se onkin hyvä rata.

Meillä oli aluksi vaikeuksia, kun Viper oli syttyä tuleen aika-ajoista tullessani. Kaasupolkimen toimintoja viestittävä motikka oli sekaisin.

Pääsin ajamaan aika-ajoissa kaksi kierrosta; 1.13,1 ja 1.13,2. Ajan tarkasti ja olen ”taitava” tekemään samat virheet jokaisella kierroksella. Mikä aikani olisi ollutkaan, jos autoni olisi lähtenyt normaalisti?

Pystyn myös ajamaan tarvittaessa yhden hyvän aika-ajokierroksen. Monesti aikaa on ollut pari minuuttia jäljellä ja olen kymmeniä kertoja ajanut silloin paalulle. Siitä pitää olla ylpeä, että olen tuossa tilanteessa onnistunut.

Kyllähän mä ajaisin mieluimmin Suomessa, mutta missä ajaisin? Tiedäthän sä suomalaiset radat. Eiväthän ne muihin eurooppalaisiin ratoihin verrattuina varsinaisia kilparatoja ole. Alastarokin on tehty sellaiseksi ”solmuksi”, vaikka täällä parasta onkin yritetty sille kalustelle mitä Suomessa on. Radat toimivat Legendseille, mutta eivät ne Vipereita, Corvetteja tai isompia Ferrareita varten ole.

Monza, Spa ja Hockenheim ovat nopeita ja samalla ajettavia ratoja. Nürburing on keskinopea, mutta ajettavuus on kuitenkin ihan toisenlainen kuin suomalaisilla radoilla.

Voiti Pärnun osakilpailussa lähdön. Millainen viesti se on sarjan vakio-osallistujille?

Toivon, että se olisi innostava viesti. Jos näinkin vanha jätkä pystyy vetämään ihan miten kovaa vain, miksi he eivät pysty ja autoni oli Pärnussa epäkunnossa!

Kun ajan parikymmentä kisaa vuodessa on selvää, että olen kuljettajana kehittyneempi ja tiimini myös kuin muut. Kyllä kanssa kilpailijoideni pitäisi hyväksyä se, että kehitän autoani, itseäni ja tiimiäni pärjätäkseni ulkomailla.

Moni voi jäädä kisoista pois, jos siellä on liian nopeita äijiä tai autoja. Mutta jos kaikki jäävät pois jonkun voittaessa, hommasta ei tule mitään. Aina pitäisi lähteä haastamaan hallitsevaa mestaria.

Päätavoitteesi on tänä vuonna DMV GTC –sarjassa. Millainen sarja se on?

Osakilpailuviikonloppuja on 8 ja osakilpailuja 16. Kilpailun pituus on 30 minuuttia plus yksi kierros. Loppupisteistä pudotetaan neljä huonointa tulosta. Nyt meillä on Hockenheimin onnetomuuden jälkeen kiire, kun seuraava osakilpailu on syyskuun alussa ja auto romuttui pahasti. Normaalisti osallistujia on 30-45. Mä ajan sarjan suurimmassa, 10-luokassa.

Klubi kisoista maailmalle

Miten innostuit autourheilusta?

pertti_a_kuismanen_face_uppertorsoOlin lopettanut jääkiekon, kun polveni oli mennyt. Menin sitten Inglesiin. Siellä oli kartingrata ja suoravetoisia autoja, mutta ne eivät kiinnostaneet. Kysyin olisiko mitään parempaa. Heillä oli 6-vaihteisia autoja. Innostuin ajamisesta niin, että mulle tehtiin Suomessa auto.

Mulla oli silloin Turkuviihde, jonka asiakkaina olivat kaikki suuret laivayhtiöt ja hotelliketjut. Vedin niistä kaikki ”pojat” mukaan sekä Turun kerman; Keijo Ketosen, Raimo ja Rauno Puolimatkan ja muut. Perustimme oman klubin, joka toimi 10 vuotta, 6-vaihteisille autoille. Aloitimme Ranskassa, mutta sitten teimme oman radan Paimioon.

Nyt kun muut vanhat kundit eivät enää aja, olemme luovuttaneet radan oikeudet South West Kartingille, jotta pikkupojat pääsisivät ajamaan radallamme ilmaiseksi.

Jääkiekko antoi minulle melkoisen pelottomuuden sekä asenteen ja opetti asennetta ja periksiantamattomuutta. Jos jotakin tapahtuu, ensimmäiseksi ei aleta äitiä itkeä. Sanotaan niin, että jos sulla ei ole rahaa, älä ala harrastaa autourheilua ilman kunnon tukijoita. On muistettava ettei ilmaista rahaa ole. On panostettava kilpailemiseensa siten, että siitä on hyötyä myös yhteistyökumppanille. Mulla lähtökohta autourheiluun oli se, etten pistänyt siihen viimeisiä rahojani. Jos mulla ei ole varaa harrastaa, lopetan.

Pitäisi muistaa, että jokaisen tulisi harrastaa sellaista urheilua, johon hänellä on varaa. Onhan mullakin ollut vuosien mittaan sponsoreita, mutta on tämä silti niin kallis laji, ettei sillä ole mitään määrää eikä rajaa. Moottoriurheilu on vähän samanlaista kuin jääkiekko. Se on sosiaalinen juttu ja oppimista tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Karting opetti elämään niin voittojen kuin tappioidenkin hetkellä. Vaikka ne olivatkin vain klubikilpailuja, voittaminen oli iso juttu.

Ajoin 1986 C-luokan karting-autoa saadakseni lisenssin, sitten siirryin Super-karteihin. Tuosta alkaen olen ajanut jokaisena vuonna vähintäänkin yhden kansainvälisen tai kotimaisen sarjan; monena vuonna jopa useampia sarjoja.

1995 mulle tapahtui iso mälli Österreichringillä. Takasuoralla aika-ajoissa yhdestä Super-kartista räjähti takarengas ja auto kääntyi poikittain suoraan eteeni. Vauhtia oli 250 km/h. Vedin siitä yli, mutta onneksi auto ei kaatunut. Multa repesi kuitenkin oikea olkapää.

1996 lääkäri sanoi, että minun pitäisi lopettaa Super-Karteilla. Siinä vaiheessa Burin Risto kysyi haluaisinko auton, joka on erittäin nopea ja jolla tehtäisiin kaikilla radoilla rataennätykset ja pidettäisiin kaikki muita ihan pelleinä.
Auto oli audin jenkkien ratasarjaan nelivetoinen GTO, jossa oli 2,1-litrainen, liki 900-hevosvoimainen kone. Kun Audi-kuljettajat ajoivat kisoissa kolmoisvoittoja, muut ilmoittivat lopettavansa kilpailemisen, mikäli Audi ei lähde sarjasta.
Autot palautuivatkin tehtaalle, jossa ne pilkottiin. Etelä-Afrikan Audi tiedusteli mahdollisuutta saada käyttöönsä autojen tekniikka. He tekivät sitten kaksi autoa ja tuollainen oli myynnissä miljoonalla. Oli liian pitkä matka lähteä katsomaan autoa, joten laitoimme miljoonan menemään ja jäimme odottamaan millainen auto Suomeen saapuisi. Kun auto saapui, kaikki oli kuten pitikin.

Mitä teet ensi vuonna?

Täytyy jutella Säynevirran Pekan kanssa mitä hän on suunnitellut Gran Turismoon. Mun pitää kuitenkin taata tiimilleni töitä. Jos tiimilläni on hyvä fiilinki ja he tekevät jälleen hyvän auton ja kun vielä tunnen itsenikin, eiköhän viivalla taas olla.

Koko ajan en viitsisi töitäkään tehdä, eikä rahallakaan tee mitään, kun on saavuttanut määrätyt mittapuut. Kun minulla ei ole perillisiä, en säästä mitään ketään varten. Jo aikaa sitten kaverini muistutti ”Muista Pertti. Käärinliinassa ei ole taskuja”. Eletään niin kauan kuin eletään ja pyritään elämään mahdollisimman täysillä.

On katsottava miten voisin auttaa Suomen ratahommaa. Jos ei olisi päällekkäisyyksiä, ajaisin täälläkin. Kahdessa kisassa olivat tänä vuonna Radicalit mukana, mutta siihen en lähde, että aletaan työntää formuloita samaan hommaan.

 

Elämäni kuvat

TPS_1986

INTERNATIONAL CUP PARIS, 1986
– Vuotta aikaisemmin sarja oli maailmanmestaruuden nimellä. Voitimme tuolloin maailman mestaruuden. Minut valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi ja ”Tami” Tamminen oli kakkonen. 1986 sarja oli International Cup Paris. Voitimme mestaruuden silloinkin.
– Olin 1960 –luvulla TPS:n ykkösketjun kantavia voimia Juuso Wahlstenin kanssa. Otimme ketjuumme mukaan nuoren Juhani Tammisen, kun ketjussa piti olla kolme pelaajaa. ”Tamin” piti pelata nöyränä laidassa, mutta ei hän ollutkaan nöyrä ja hänestä tulikin sitten isompi pelaaja kuin olimme kuvitelleet. Olemme hyviä kavereita edelleenkin.
– Hän ei ole mikään tyhmä kundi. Hän pitää pellen vaatteita ja vetää rooliaan vain sen vuoksi, että sitä kautta hän saa julkisuutta ja enemmän koulutuskeikkoja.

 

Pertti A Kuismanen vuonna 1996SUPER-KART 1986
– Tuosta kaikki lähti. Super-kart oli sellainen peli, että se opetti aika paljon. Kaikki kovat kundit ovat lähteneet kartingista. Super-kartit kulkivat kahta ja puoltasataa.
– Kartingin ongelma on kuitenkin auton ulkonäkö ja se, että ihan pikkupojatkin ajavat ”samanlaisilla”, vaikka niiden tehot ovatkin ihan eri luokkaa kuin Super-kartissa. Ehkä nämä vaikuttavat siihen, ettei kartingia osata arvostaa Suomessa riittävästi.
– Verrattaessa moniin henkilöautoluokkiin, nissä ajetaan ihan palikka-aikoja verrattuina Super-karteihin. Esimerkiksi Alastarolla ajaisin Super-kartilla paljon kovempaa kuin rataennätys on – ja paljon kovempaa kuin nykyisellä Viperillani. Super-kartit ovat kovia laitteita. Hockenheimissa olen päässyt Viperilla 1.40 –aikoja, mutta jätkät vetivät Supereilla 1.38 kansainvälisessä kisassa.
– Tuota porukkaa mä arvostan. Huimaa sakkia, kun muistetaan, ettei heidän ympärillään ole mitään.

 

 

Pertti Kuismanen, Audi QUATTRO

AUDI QUATTRO, 1996

– Ensimmäisen harjoitukseni ajoin Audilla Suomessa huhtikuussa 1996. Mä lykkäsin silloin Alastaron pidemmällä radalla 1.16 –aikoja, kun muut ajoivat sellaisia 1.26 – 1.27 –aikoja. Muut kuljettajat tulivatkin kysymään voisinka ajaa kisoissa kymmenen sekuntia hitaampia aikoja, etten munaisi heitä täysin.
– Sanoin pojille, että he pyytävät minua ajamaan miljoonan autolla sadan tonnin auton vauhtia. Sen jälkeen kokeneet toimittajat pistäisivät mua 100-0 turpaan ja munaisivat minut kunnolla.
– Ei! Kyllä minun pitää ajaa Audilla suurinpiirtein sellaista vauhtia kuin sillä pääsisi. Tavoitteenani oli voittaa kaikki ajamani kilpailut.

DMV GTC -sarjauutinen

Mestaruustaisto – täältä tullaan!

20160826_133114

Viper elää ja voi taas hyvin! Hockenheimin hirmuvauhdista tullut turma on enää kaukainen muisto ja testissä Alastaron radalla auto oli teknisesti taas täysin kunnossa.
Tietysti tauolla ajohalut ovat kasvaneet hirmuiseksi, ja lähdin testiinkin ajamaan täysillä. Kun sillä radalla isommat autot ovat eivät vähään aikaan käyneet, kumia ei ollut asvaltin pinnassa ja alusta tuntui älyttömän liukkaalta.

Kaiken kaikkiaan tiiminä olemme taas täydessä tikissä. Pojat ovat tehneet Kaarinassa valtavan urakon rakentaessaan koko auton uusiksi.
Tilauksessa oli myös uusi, 40 hevosvoimaa vahvempi moottori, mutta sitä ei Amerikasta vielä saatu ilmeisesti tehtaan loma-ajan vuoksi.
Onneksi kone ei saanut suuremmin siipeensä siinä onnettomuudessa. Lähdinkin luottavaisin mielin Zolderiin jatkamaan kautta.
Ennen kaikkea tavoite on palata voittokorokkeelle ja soitattaa Maamme-laulua joka kerta kauden loppuun asti. Mestaruustaisto on täysin avoin.
Johdin kuninkuusluokkaa ennen Hockenheimin viikonloppua, ja kun ne kaksi kisaa jäivät ajamatta, olen nyt toisena. Jäljellä on neljä lähtöä, ja jos voitan ne kaikki, titteli tulee Turkuun. Myös yleismestaruus on vielä avoin. Sen valloittamiseen tarvitsen kyllä omien voittojen lisäksi myös ripauksen epäonnea pääkilpailijoille.

Vauhtiterveisin!
Pertti Kuismanen

DMV GTC -sarja Hockenheim 9-10.7. 2016

Syyskuussa tavataan! Johdin kuninkuusluokkaa 0,5 pisteen erolla ennen Hockenheimin viikonloppua. Olin nopein harjoituksissa, mutta ajamiset päättyivät aika-ajoon. En ymmärrä vieläkään, miten joku kuljettaja tulee niin silmittömästi toisen päälle sellaisessa paikassa, ja unohtaa jarruttaa sellaisessa paikassa kuin Hockenheimin hiusneulaan kääntäessä. Nyt tämä hollantilaisheppu – Wim de Pundert – teki sellaisen älyttömyyden, pökkäsi Viperin takakulmaan, ja jouduin kokemaan urani rajuimman ulosajon, kun auto törmäsi teräskaiteeseen, pyöri holtittomasti eteenpäin ja meni tuhannen päreiksi. Kun olin sairastuvalla, kaveri oli kuulemma käynyt kertomassa, että kolari johtui väärinkäsityksestä, Mitään anteeksipyyntöä tai muutakaan yhteydenottoa ei ole tullut. Nyt muutama päivä myöhemmin päähän koskee vielä jonkun verran. Eniten murhetta on kuitenkin auton saamisesta takaisin radalle. Suurin hankaluus tiimillemme on saada vääntynyt runko suoraksi. Yritämme löytää sitä varten parhaan mahdollisen paikan, ja eiköhän se onnistu, vaikka runko onkin nyt huonommassa kunnossa kuin silloin Span onnettomuuden jälkeen. Konekin on vahingoittunut korvaltaan, mutta jos ei muuta, niin siihen meillä on kyllä uusi varalla. Alastaron sovittu SM-kisa jää ainakin väliin, mutta koko tiimi paiskii nyt täysillä töitä, että auto ehtii kuntoon seuraavaan DMV GTC-sarjan kisaan Zolderissa syyskuun alussa. Kuten videolta näkyy, oli se hirmuinen tilanne. Onneksi ollaan tässä ja nyt – valmiina jatkamaan taistelua!

Nautitaan nyt kesästä!

Pertti Kuismanen

Hockenheim 8.7.2016

Wim de Pundert täydellisessä blackoutissa Hockenheimin nopeimmassa kohdassa Mercedes AMG GT3:n kanssa. Kuismasella vauhtia ennen jarrua 288km/h kun Mercedes törmäsi Viperin takakulmaan.

Wim de Pundert with Mercedes AMG GT3 in total blackout on fastest place in Hockenheimring. Kuismanen had 288km/h before he started braking, then Mercedes hits Vipers back and throws Viper in to the wall.